Tumma ja vaalea istutus – tylsää vai dramaattista?

Tumma ja vaalea istutus – tylsää vai dramaattista?

Vallitseeko puutarhassasi ilonen värien sekamelska vai hillitty tunnelma? Pidätkö yksivärisestä teemasta, kuten kokonaan valkoisten kukkien ympärille rakennetusta istutuksesta? Vein sen astetta pidemmälle niin, että valkoisten kukkien lisänä on tummalehtisiä ja -kukkaisia kasveja.

Istutus Chelseassa, sama paikka on jutun aloituskuvassa. Tummalehtisen pyökin alla kasvaa tummakurjenpolvia, lehtoakileijoja, sormustinkukkia, kalliokieloja, saniaisia ja rikkoja, ahomansikoitakin – kaikki tumman ja valkean väripaletissa.

 

Oma innostukseni tumman ja vaalean värittämään puutarhaan syntyi Chelsean puutarhanäyttelyssä parikymmentä vuotta sitten. Yhden näytepuutarhan sivustalla oli kapea istutettu käytävä, jonka väripaletti oli samaan aikaan hillityn rauhoittava ja dramaattinen. Tumma- ja valkokukkaiset perennat levittäytyivät lähes mustalehtisen pyökin alla: kukkaväreinä oli ainoastaan tummaa viininpunaa ja valkoista.

Hillitty paletti tuottaa joskus kaikken voimakkaimman tunnelman, ja niin kävi ainakin minun tapauksessani. Lumouduin. Aloin luoda omaan puutarhaani lähes 15 metriä pitkää tumman ja vaalean sävyttämää kukkapenkkiä.


Sävyistä

Mustavalkoisuus on puutarhassa silti mahdotonta. Kasveissa on kaikenlaisia sävyjä, lisäksi puutarhan pääväri on aina vihreä – ellei sitten istuta koko puutarhaa erikoisen värisillä lehtikasveilla. Silloinkin ympäröivän maiseman värit vaikuttavat näkymään. Kasvit tuottavat muutenkin aina yllätyksiä. Puutarhan kanssa ei pääse lokeroitumaan eikä muuttumaan diktaattoriksi.

Oman mausteensa soppaan tuo ruska. Moni tummalehtinen kasvi muuttuu syksyn tullen vaaleamman punaiseksi. Tummien lehtien paras sävy onkin yleensä alkukesällä niiden vasta puhjettua. Toisaalta onnenpensas vaihtaa tyystin ulkomuotoaan syksyn tullen. Keväällä se on iloisenkeltainen ja kesän ajan tavallinen vihreälehtinen puska, mutta syksy tuo esiin sen sisäisen draamakuningattaren: pensas heittäytyykin kohtalokkaan viininpunaiseksi.

Jättikarhunputki ja tähkähelmikkä ovat hyvä kontrastipari niin väriltään kuin tekstuuriltaankin.

 

Pikimustaa kukkaa tai kasvin lehteä on mahdoton saavuttaa lukuisista jalostusyrityksistä huolimatta. Jotkin petunia- ja orvokkilajikkeet ovat samettisen mustakukkaisia, hämmästyttävän sävyisiä. Kukkapenkkiin tarvitaan kuitenkin perennoja ja kaksivuotisia. Niissä mustaa lähimpänä ovat mahdollisimman tummat viininpunaiset ja ruskeat sävyt. 

Auringossa tumma sävy haalenee, mutta varjot ovat silti kohtalokkaat. Pilvisenä päivänä efekti on upeimmillaan. Tummat kukat on hankala yhdistellä tummalehtisiin kasveihin, sillä silloin kukkien väri häviää taustaan. Valkoisille kukille tumma tausta on puolestaan täydellinen korostaja. Pidä tämä mielessä, kun sijoittelet kasveja.


Keväästä syksyyn

Tumma-vaalean puutarhan sesonki alkaa keväällä, kun puhtaanvalkeat lumikellot ja krookukset tulevat kukkaan ja niiden seuraksi nousee tummakukkaisten tarhajouluruusujen versoja. Niissä on silloin kaikkein voimakkain väri. Kevättä värittävät myös pionien ihmeen tummanpunaisina nousevat versot ja muut jännittävät sävyt, joita kasvit meille tarjoavat kasvukautensa aluksi.

Etualalla purppurahappomarja 'Concorde', sen takana euroopanpyökki 'Rohan Weeping', taustalla näkyy purppuraheisiangervojen, mustaseljan ja 'Royal Burgundy' -japaninkirsikan tummia lehtiä. Tummakurjenpolvet kukkivat jo alkukesällä. Hailean vaaleanpunakukkainen silkkipioni on värimyönnytys: se kukkii niin ihanan aikaisin.

 

Pian pensaisiin puhkeavat lehdet. Omassa tumma-vaaleassa istutuksessani asustaa tummalehtisiä happomarjoja ja heisiangervoja, mustaselja, peruukkipensaita sekä tummalehtinen japaninkirsikka sekä pensasmainen tummalehtinen pyökki. Sen lehdet noudattavat eri järjestystä kuin monella muulla kasvilla: puhjetessaan ne ovat melko vaaleat, mahonginväriset, ja tummuvat vasta kesäkuussa mustanpuhuvan maksanvärisiksi. Talveksi ne saattavat jäädä oksille pyökeille ja tammille ominaiseen tapaan – silloin ne ovat taas lämpimänruskeat.

Tummakurjenpolvi 'Samobor' ja tarhakalliokielo.

 

Perennat viimeistelevät värisuunnitelman. Pensaiden alla levittäytyy maanpeiteperennoja: tuoksumataraa, valkokukkaista tuoksukurjenpolvea ja kevätkaihonkukan valkokukkaista muotoa. Joihinkin kohtiin tarvitaan korkeampaa: niistä nousee rohtosormustinkukan, lehtoakileijan, metsäkurjenpolven, kalliokielon ja varjoliljan kukkavarsia sekä sipulikukista tähtihyasinttia sekä laukkoja. Jokaisen kohdalla valitaan valko- tai tummakukkainen lajike. Puhtaanvalkeat pionit ja ruusut viimeistelevät tunnelman ja tuovat näyttävyyttä kukkavalikoimaan.

Joillakin tummakurjenpolven lajikkeilla, kuten 'Samobor', on hienosti tummanruskealla kuvioidut lehdet, jotka sopivat väriteemaan täydellisesti. Suosin myös ruskeansävyisinä maasta ponnistavia valeangervoja kuten 'Bronze Peacock', vaikka niiden lehdet muuttuvatkin kesän myötä vihreiksi.

Hoito

On hyvä pitää mielessä, että tummakurjenpolvi on kova leviämään. Laajalla puutarhan alueella ominaisuus on hyvä, mutta älä istuta sen viereen mitään hentoista ja helposti häviävää. Myös sormustinkukan ja lehtoakileijan siementaimia putkahtaa sinne sun tänne. Tämäkin istutusalue, kuten jokainen muukin, pyrkii elämään omaa elämäänsä.

Istutus vaatii tarkkailua ja hoitoa, kuten jokainen kukkapenkki: valkokukkaisten espanjansinililjojen joukkoon yllättäen putkahtaneet sinikukkaiset kaivetaan pois, kasveja täytyy jakaa ja siirtää, liikaa leviäviä kurittaa. Ohikukkineiden kukkavarsien leikkaaminen ennen siementen kypsymistä vähentää siementaimien määrää rutkasti ja saattaa innostaa kasvit tuottamaan uuden kukinnan. 

 

Lue seuraavaksi

Syksy ja sipulit – ja sitten tulee kevät
Omenapuun leikkaaminen – koska ja miten