Omenapuun leikkaaminen – koska ja miten

Omenapuun leikkaaminen – koska ja miten

Näin leikkaat hedelmäpuut -tyyppistä juttua ei ole helppo kirjoittaa. Yhtä oikeaa tapaa ei nimittäin ole. Tässä tulee sarja ehdotuksia ja suosituksia sekä omia kokemuksia.


Kun kävin katsomassa myytävää, nykyistä taloani toukokuussa 2006, kasvoi talon edessä surkea omenapuu, jonka runko oli joskus vedetty moottorisahalla poikki. Sinnikäs puu ei siihen kuollut, vaan oli tehnyt oksia rungon alaosasta. Ne kasvoivat suoraan ylöspäin. Puu muistutti harvaa risuluutaa.

Aloin poistaa ylös venyneitä oksia ja jätin jäljelle muutaman eri suuntiin kasvavan. Taivutin niitä kaarelle venevajasta löytyneiden vanhojen ankkurien avulla. Muutaman vuoden kuluttua oksat olivat taipuneet ja vankistuneet muotoonsa.

Koska puusta piti poistaa isoja oksia, en voinut tehdä normaalia vuosileikkuuta samaan aikaan – se olisi ollut liikaa kerralla. Isoja oksia poistin vain yhden vuodessa. Niinpä aloin leikata puuta kahdesti vuodessa, mutta vain vähän kerrallaan: alkukeväällä ja loppukesällä.

Kutsun tätä mallia sateenvarjoksi, mutta pihapuuksikin tällaista omenapuun muotoa kutsutaan. Otin kuvan elokuun alussa, kun olin tehnyt kesäleikkuun.


Leikkaan edelleen omenapuuni kaksi kertaa vuodessa. Kahden leikkuun taktiikka on kätevä, sillä eri aikoihin tehdään eri asioita. Kevätleikkuussa näkee puun muodon: voi tehdä laajempaa typistystä ja muotoilua. Loppukesän leikkuussa poistan yleensä vain vesiversoja.

Korostan, että puu kannattaa muotoilla jo nuorena – mutta aina ei ole valinnanvaraa. Toivottavasti tästä jutusta tulee rohkaisua muillekin toivottoman mallisen omenapuun kanssa tuskaileville.

 

Tästä lähdettiin...

...ja tässä ollaan!


Milloin

Omena- ja päärynäpuun leikkuuajat ovat alkukevät ja loppukesä. Erittäin yksinkertaistettuna: nuori taimi on paras leikata kevättalvella, vanha puu heinä–syyskuussa.

Taimen muotoilu alkaa istuttamisen jälkeisenä keväänä. Mahdollinen kilpalatva poistetaan, samoin kaikki muut oksat paitsi 3–4 parhaassa kulmassa kasvavaa (joissa oksan alku lähtee rungosta sivulle päin, ei ylös). Näidenkin päistä poistetaan noin kolmasosa ulospäin osoittavan silmun yläpuolelta. 

Siitä pitäen ylöspäin sojottavat oksat leikataan kokonaan pois joka vuosi, samoin oksista takaisin runkoa kohti kääntyneet versot. Runkoon jätetään sopivan harvaan kasvavia oksia, muut poistetaan. 


Kevätleikkuu

Tehdään, kun ennuste lupailee korkeintaan –10 asteen pakkasta, kuitenkin ennen lehtien puhkeamista.

Kesäleikkuu

Kutsutaan myös HES-leikkuuksi: heinä-, elo- ja syyskuu. Aikuisille hedelmäpuille se sopii, sillä se hillitsee uutta kasvua ja vesiversojen syntymistä. Lisäksi heinäkuun kuiva lämpöjakso on muutenkin sopiva hetki puiden leikkaamiseen: leikkuuhaava sulkeutuu nopeasti eikä tauteja ole paljoa liikkeellä. Huonona puolena on se, että kun puu on lehdessä, on vaikea hahmottaa, mitä leikata. 

Vesiversot

Vesiversot poistetaan kokonaan joko napsimalla ne sormin alkukesällä, jolloin ne ovat vielä pehmeitä, tai leikkaamalla loppukesällä.


Muotoa

Sitten muotoon. Usein kysytään, kuinka omenapuu leikataan. Se riippuu siitä, minkä muotoinen puusta halutaan. Omena- ja päärynäpuusta saa minkä tahansa muotoisen; kirsikat ja luumut ovat hankalampia ja syytä jättää puun muotoisiksi.

Perussääntö on selkeä: kun puu on kasvanut halutun korkuiseksi, latva leikataan poikki. Silloin se lakkaa kasvamasta korkeutta. Vain mielikuvitus on rajana siinä, kuinka oksia ja jopa latvaa lähtee taivuttamaan.

Perinteinen sateenvarjo

Tästä puusta on helppo kerätä satoa, sillä oksat on taivutettu vaakatasoon eikä sadonkorjuuseen tarvita tikkaita. Lisäksi kaikki omenat kehittyvät hyvin, sillä ne saavat runsaasti valoa.

Tämän mallin leikkuuseen käytetään seuraavaa tekniikkaa: sivuille päin kasvavia oksia jätetään muutama ja latva katkaistaan vajaan parin metrin korkuisena. Tämän jälkeen puuta leikataan vuosittain typistäen oksista kasvavat versot muutaman silmun jälkeen. Joskus myös pääoksien kärjet kaipaavat typistämistä. Jos puu pyrkii kasvattamaan uuden latvan eli suoraan ylöspäin kasvavan oksan läheltä runkoa, se poistetaan kokonaan. 

Oksien sivuille taivuttamiseen tarvitaan apukeinoja. Perinteisesti oksat sidotaan ohuella narulla runkoon tai tukipaaluun, mutta punnuksiakin voi käyttää. Suolalla täytetyt kangaspussit ovat somia, betoniaskartelija valaa itse painot, joihin on upotettu rautalankaiset sidontalenkit.

Jopa vanhaa puuta voi muotoilla, mutta huomattavasti helpommalla pääsee, kun aloittaa taivuttamisen nuorista, vielä puutumattomista oksista.

Seinää vasten

Seinä kerää lämpöä ja herkimmät hedelmäpuut istutetaan eteläseinustalle. Seinään kiinnitetään vaijerit oksien muotoiluun. Malli on aina litteä. Perinteisin muoto on pysty säleikköpuu, jonka oksat taivutetaan suoraan sivuille. Taimessa tulee olla rungon vastakkaisilla puolilla symmetrisesti kasvavat oksat. Muoto voi olla viuhkamainenkin.

Säleikköpuun voi kasvattaa myös ilman seinää. Silloin puiden väleihin pystytetään tolpat, joihin oksia muotoilevat vaijerit kiinnitetään. Myös itse taimet on hyvin tuettava, mutta sama pätee kaikkiin vastaistutettuihin puuntaimiin.

Pieniin ja mataliin muotoihin valitaan kääpiökasvuinen lajike. Viistoon kasvatettu pilari istutetaan jo alun perin vinoon. Sen kaikkia oksia typistetään vuosittain voimakkaasti. 

 

Omenapuista voi kasvattaa myös matalan, 60 cm korkean aidan vaikkapa kasvimaan ympärille. Tällöin latva leikataan joko 50 senttimetrin korkeudelta, jolloin puu haarautuu ja versot taivutetaan vastakkaisiin suuntiin, tai koko latva taivutetaan yhteen suuntaan.

Olin aikoinaan töissä Villandryn linnanpuutarhassa Ranskassa. Sen kuuluisassa keittiötarhassa kutakin ruutua reunustaa matala omenapuuaita.

 

Tunneli

Tässä mallissa tarvitaan apukaaria. Niiden on syytä olla vähintään 180 cm korkeita, jotta tunnelissa mahtuu kulkemaan. Kaaria pystytetään noin 150 cm:n välein. Ne voidaan jättää pysyväksi elementiksi, vaikka rungot puutuvatkin kaaren muotoon. Kaaret ja niihin kiinnitetyt vaijerit voivat edelleen olla tarpeen uusien oksien taivuttamisessa sivuille.

Kaarelle taivutetuista rungoista pyrkii kasvamaan oksia suoraan ylöspäin korvaamaan taipunutta latvaa, ne poistetaan jokaisella leikkuukerralla.

Kuva ihastuttavasta omenapuutunnelista on Englannista, Heale Gardenista.

 

Tässä vielä linkit Viherpeukaloiden omenapuuvalikoimaan ja leikkuutyökaluihin.

 

Lue seuraavaksi

Tumma ja vaalea istutus – tylsää vai dramaattista?
Syreenit kukkimaan