Jouluruusut ovat suloisen viattomia luonnollisuudessaan. Prameilu on niistä kaukana. Mielestäni ne sopivat joulun tunnelmaan, joulun pääasiahan ei ole mahdollisimman vaikuttavien lahjojen ostaminen ja saaminen, vaan rauhallinen hetki läheisten kanssa ja kotoisan lämmin tunnelma; hetki levähtää ja olla vain ilman sen kummempia velvollisuuksia. Jouluna saa olla vaatimaton, oma itsensä, se riittää.
Jos sää lauhtuu joulun aikaan, saa jouluruusuista ihanat asetelmat portaanpieleen, terassille tai parvekkelle. Varsinkin lasitetulla parvekkeella asetelma kestää pitkään vaikka vähän pakkasta välillä tulisikin. Huoneenlämmössä kukinta menee ohi nopeammin, mutta toisaalta sisällä asetelmaa voi ihailla iltaisinkin, kun ulkona on jo pimeää.
Jouluruusu istutetaan ulos keväällä heti, kun maa on sulanut. Kasvi on pidettävä viileässä siihen saakka, jotta se ei kuivu. Varmaan paras keino säilyttää jouluruusu hengissä kevääseen on ulkona, peitteellä tai hangessa hyvin suojattuna kovalta pakkaselta.
Vaaleajouluruusu metsäpuutarhassani mäntyjen alla, havupensaiden seurana.
Jouluruusu on Keski- ja Länsi-Euroopan talvisista puutarhoista tuttu, viehko keskitalven somistus. Puiden alla, puolivarjossa se alkaa availla kukkiaan joulun lähestyessä, siitä nimi.
Vaaleajouluruusun vaaleahipiäinen herkkyys viehättää. Kun puutarhuri valmistautuu talveen, alkaa maasta nousta nuppuja. Mikäli pakkasjakso uhkaa, suojaa nuput esimerkiksi havuilla.
Jouluruusut ovat kuitenkin ihmeen sitkeitä: samat nuput saattavat aueta keväällä, vaikka luulisi niiden paleltuneen pahan kerran. Talvisuojaa on syytä raottaa ajoissa, jotta kasvi pääsee kukkimaan – heti, kun lämpötila menee plussan puolelle. Jouluruusujen versot nousevat ensimmäisten kevätkukkien kanssa samaan aikaan.
Tarhajouluruusun tummat versot ovat dramaattiset!
Onneksi jouluruusu on oikuttelevan kevään voittaja: sitä ei lannista räntäkeli eikä pakkanen. Kukkavarret taipuvat maahan ja ainoastaan kova pakkanen palelluttaa ne. Kohta vierestä nousee uusia nuppuisia varsia!
On vaikea sanoa, kukkiiko jouluruusu syys- vai kevätpuolella. Se tuntuu valitsevan hetkensä joustavasti joko syksylle tai keväälle. Ehkä siinä piileekin menestyksen salaisuus.
Vaaleajouluruusu on lähes aika valkokukkainen, joskus harvoin haileasti punertava. Tarhajouluruusun kukkaväreissä on huomattavasti enemmän värivalikoimaa valkoisesta vihreään ja vaalean-, vadelman- ja tummanpunaisesta lähes mustanpuhuvan viininpunaiseen. Pilkullisia, liukuvärisiä ja kerrottujakin kukkia löytyy, kuten myös upeasti marmorikuvioituja lehtiä, kuten upea Anna's Red. Tarhajouluruusun kukkavarret nousevat melko korkealle siinä, missä vaaleajouluruusu on matala.
Yksivärisessäkin tarhajouluruusussa voi joskus erottaa pikkuisia pilkkuja, kun tarkkaan katsoo, mutta on lajikkeita, joiden pilkut ovat paljon näyttävämmät.
Jouluruusut viihtyvät multavassa maassa puolivarjossa. Mitä aurinkoisempi paikka, sitä enemmän kosteutta ne tarvitsevat. Olen huomannut, että lehtomainen paikka lehtipuiden alla rinteessä, jonne valuu aika paljonkin vettä etenkin keväällä, on kovasti tarhajouluruusujen mieleen. Siinä on keväällä kukkimisaikaan paljon valoa, kun puut ovat vielä lehdettömiä. Puista vuosittain putoava lehtimassa tuottaa muhevan mullan ja tarjoaa talveksi pakkassuojaa.
Toisaalta olen istuttanut vaaleajouluruusuja myös tiukkaan savimaahan kahden männyn alle, jossa kasvaa pieniä havupensaita. Ne sointuvat vaaleajouluruusun valkoisiin kukkiin erityisen hyvin – ja jouluruusut näkyvät viihtyvän siinäkin. Tämä alue on talvella erityisen kaunis, sillä jouluruusujen lehdet pysyvät talven yli vihreinä, kuten havupensaatkin.
Vaaleajouluruusu saattaa sietää kuivuutta tarhajouluruusua paremmin, tosin kaikkien jouluruusujen melko nahkeat lehdet kielivät niiden sietävän kuiviakin kausia.
Eniten suosittelen istuttamaan jouluruusuja eri paikkoihin, jotta saat selvitettyä, missä nämä kaunottaret juuri sinun puutarhassasi parhaiten viihtyvät.
Tarhajouluruusuja lehtomaisessa ympäristössä saarnen alla. Kevätesikot ja narsissit viimeistelevät kevättunnelman.
Jos jouluruusu viihtyy, se alkaa tuottaa siementaimia. Niiden itämiseen kuluu pari vuotta ja kiiltävät pienet sirkkalehdet onkin hyvä oppia tunnistamaan, jotta niitä ei epähuomiossa kitke. Siementaimien kukan väri on aina yllätys. Useimmiten se on emokasvia hieman haaleampi, mutta ehkä hailakoillekin löytyy paikka jostakin puutarhan vähemmän näkyvästä kohdasta? Siis siinä tapauksessa, että jouluruusuja alkaa olla liikaa.
Sitä odotellessa!
Siementaimen kukanväri on joskus melko epämääräinen, mutta kauneus on katsojan silmässä.
