Melko vähällä pääsee, kun istuttaa puutarhaan marjapuskia. Kyllähän niitä hieman huoltaa täytyy, mutta paljoa ne eivät vaadi.
Tärkein toimenpide on katsoa, ettei marjapensaiden tyvi heinity pahasti, sillä heinä imee maasta vettä ja ravinteita niin, ettei niitä välttämättä jää tarpeeksi marjapensaille. Nokkosiakin marjapensaiden juurelta tuntuu aina nousevan, näin totesi iäkäs äitini kohta sadan vuoden kokemuksella. Ainakin siinä vaiheessa, kun marjoja mennään keräämään, on se mukavampi tehdä ilman nokkosen polttelua.
Nokkosista saa ravinteikkaan katteen marjapensaiden juurelle, joten minulla onkin tapana jättää kitkentäjäte puskien alle näivettymään ja maatumaan.

Parhaat marjat
Siistimpi keino on kattaa marjapuskien alustat katteella kuten oksasilpulla. Katteesta on paljon hyötyjä: se pidättää kosteutta maassa, jolloin marjasato kypsyy mehukkaaksi.
Lannoitusta ei paljon tarvita, mutta syyslannos auttaa valmistautumaan talveen ja sen sisältämä fosfori tuottaa seuraavan vuoden kukinnaksi valmistautuvia silmuja.
Marjojen tuotantoon tarvitaan myös aurinkoa. Kasvualustaksi kelpaa tavallinen multa, herukoille jopa savimaa. Kaikki marjapensaat tuottavat parasta satoa multavassa, ravinteikkaassa maassa.
Leikattaessa tärkeintä on katsoa, että kasvusto pysyy ilmavana. Ohuet ja kuivuneet versot poistetaan ja jäljelle jätetään pensaan keskustasta ulospäin kasvavat versot; toki aivan maahan painuvat poistetaan. Versot leikataan niin läheltä maan pintaa kuin pystytään. Paras leikkuuaika on kevättalvi, paitsi puutarhavadelman kohdalla syksy.
Helpot herukat
Herukat pärjäävät vähällä. Ne saattavat sinnitellä jopa villiintyneellä pihalla. Jos halutaan hyvä marjasato, kannattaa pensaita kuitenkin hieman hoitaa.
Herukat lopettavat marjantuotannon viisivuotiaina, joten paras hoito on säännöllinen vanhimpien versojen poistaminen. Itse poistan suurpiirteisesti pari vanhinta (eli paksuinta) versoa herukkapensaistani vuoden–parin välein.
Musta- ja viherherukat tuottavat marjoja jo yksivuotisiin versoihin, niinpä niistä voidaan leikata vuosittain jopa kolmasosa jättäen vain nuorimmat versot jäljelle. Puna- ja valkoherukoissa marjoja muodostuu vasta kaksivuotisiin versoihin, minkä vuoksi niitä leikataan maltillisemmin.
Tässä samanlainen valkoherukka kuin jutun aloituskuvassa: Valkoinen Suomalainen
Vielä helpommat karviaiset
Ikääntyvä karviainen lakkaa tuottamasta marjoja, joten saksiin kannattaa tarttua ainakin parin–kolmen vuoden välein. Karviaisistakin leikataan pari vanhinta versoa kerrallaan pois. Parhaiten marjoja kehittyy 2–5 -vuotisiin oksiin.
Poista hennot ja maahan painuvat versot, samoin ristiin kasvavat, sillä niiden takia pensaan latvustosta tulee takkuinen pehko. Tällainen trimmausleikkuu voidaan tehdä vuosittain, mutta joka toinen vuosi on ihan yhtä hyvä aikataulu.
Parempaa satoa aroniasta
Marjakäyttöön istutettu aronia tarvitsee hieman leikkausta, jotta se tuottaa mahdollisimman hyvän sadon. Paras kukinta ja sato tulee kaksivuotisiin versoihin.
Aronialla on taipumus kasvattaa maahan painuvia versoja, tosin lajikkeiden kasvutavoissa on eroja. Alas painuvat versot poistetaan, samoin ohuet ja kuolleet. Pensaan versoista kannattaa poistaa vuosittain noin viidesosa.
Aronian syysväri on huikea! Niin pensas- kuin marja-aroniankin. Kumpikin myös tuottaa syötäviä marjoja.
Pensasmustikka
Leikkaustarve on vähäinen, mutta hyvin iäkkäät versot eivät enää jaksa kukkia eivätkä marjoa. Muutaman vuoden välein voikin pari vanhinta poistaa. Useammin voi leikata kuivuneita ja alhaalla vaakasuoraan kasvavia versoja, sekä ristiin kasvavia versoja, jotta pensas pysyy terveenä ja hyvän muotoisena.
Maukasta karhunvattua
Karhunvadelma tuottaa parhaat marjat edellisvuonna kasvaneisiin versoihin, jolloin niihin tulee ensimmäinen marjasato. Edellisvuonna marjonut verso voi tehdä marjoja, mutta sato ei ole enää yhtä hyvä. Näin ollen marjoneet versot on paras poistaa. Ne on helppo tunnistaa marjatertuista muistoksi jääneistä lyhyistä sivuversoista.
Jos kasvatetaan piikitöntä karhunvattua, mahdolliset piikkiset versot poistetaan: muuten koko kasvi taantuu vähitellen piikkiseksi, kuten sen luonnonmuoto on.

Karhunvatun ongelma on myöhään kypsyvät marjat. Niitä voi poimia sisälle maljakkoon kypsymään; ne alkavat mustua ihan silmissä!
Vadelman kaksi tyyliä
Puutarhavadelmat leikataan syksyllä sadonkorjuun jälkeen ja syysvadelmat kevättalvella. Näiden ero on se, että puutarhavadelmat, joita enemmistö vadelmistamme on, tekevät sadon edellisvuoden versoihin. Syysvadelma sen sijaan kasvattaa keväällä kokonaan uudet versot ja sato tulee niihin. Sen vuoksi sen kaikki versot poistetaan kevättalvella, kun taas puutarhavadelmasta jätetään kaikki samana vuonna kasvaneet versot jäljelle tuottamaan ensi kesän satoa.

Teivadelma on karhun- ja tarhavadelman risteytys, jolla on kookkaat pitkät marjat. Se käyttäytyy kuten tarhavadelma eli tuottaa marjat edellisvuonna kasvaneisiin versoihin. Näin ollen sen edellisvuonna satoa tuottaneet versot poistetaan varhaiskeväällä.
Täältä löytyy Viherpeukaloiden teivadelma



