Kukkasipuleista puhutaan silloinkin, kun ne eivät ole sipuleita. Näin on krookuksenkin kohdalla: sillä ei olekaan sipuli vaan mukula. Krookuksen mukula on pieni, silti se ei ole kaikken herkimpiä kuivumaan. Krookuksia ei siksi ole kiire piilottaa heti alkusyksyllä multiin – paitsi syksyllä kukkivat lajit.
Tartutaan nyt siihenkin pikkuseikkaan, että virallisesti krookus on suomeksi sahrami, mutta kyllähän me kaikki silti puhumme krookuksista vanhasta tottumuksesta.
Keväisistä krookuksista saadaan kukkailoa kevään ensi hetkistä toukokuulle saakka. Toistan saman lauseen varmaan jokaisen sipulikukkasuvun kohdalla, niin tässäkin: istuta useita eri lajeja aikaisimmista myöhäisimpiin, jotta saat mahdollisimman pitkän sahramisesongin!

Tähtisahrami on aikaisimpia kukkaan tulevia sahrameita, sen lajike 'Roseus' on kauniin ruusunpunainen. Krookusten sukulaisuus maustesahramin kanssa näkyy samanlaisissa oransseissa emin luoteissa kuin ne, joita mausteeksi kuivataan.
Varhaisimmat
Tutki paikat, joista lumi sulaa ensimmäisenä ja merkitse ne jo keväällä muistiin syksyä varten. Silloin niihin kohtiin istutetaan kaikkein aikaisimmin kukkivia sahrameita.
Kultasahrameissa on nimen mukaisesti keltaisia sävyjä, osa lajikkeista on komeasti ruskearaidallisia ja vahvan tummankeltaisia. Toisessa ääripäässä on hennon kermankeltainen ’Cream Beauty’.
Matalat sinisahramit ovat hienon värisiä, usein vaalean sinertäviä, joskus tumman violeteilla läiskillä, mutta on niitä puhtaanvalkoisiakin. Kukkavarsi on hyvin lyhyt, mikä kannattaa huomioida siinä, ettei niiden kasvupaikalle kerry paksua lehtimassaa. Matalat ja melko pienikukkaiset krookukset kannattaa myös istuttaa paikkaan, jossa ne ovat hyvin näkösällä.
Hieman korkeammassa tähtisahramissa on krookuksen villilajeille tyypillistä suloista siroutta. Nuput ovat niin kapeita ja vaaleita, että niitä ei välttämättä kunnolla huomaa ennen kuin kukka aukeaa jonakin lämpimänä varhaiskevään päivänä. Kukat myös menevät suppuun yöksi ja pilvisenä päivänä. Aurinkoisessa kevätsäässä ne avautuvat kokonaan paljastaen vahvat, pölyttäjiä houkuttelevat värit. ’Ruby Giant’ on intensiivisen värinen ja suurikukkaisimpia tähtisahrameita.

Armeniansahrami on kaunis luonnonlaji ja sen geenejä on jalostettu moneen suosittuun krookuslajikkeeseen.
Sitten seuraavat
Auringonkeltainen armeniansahrami kukkii pian aikaisimpien perässä ja lisää väri-ilottelua seuraa, kun sieberinsahramit avautuvat. Näyttävimmissä lajikkeissa on kirkkaankeltainen keskus, valkoinen vyöhyke ja loppuosa kukasta on violettia. Tämä kaikki pikkuruisessa lyhyenlännässä varressa! Sieberinsahramikin kuuluu siihen porukkaan, jotka on paras istuttaa kaikkein näkyvimmille paikoille.

Valko-keltainen sieberinsahrami 'Bowles's White' meinaa hukkua vaahteranlehtiin.
Komeimpia krookuksia ovat kevätsahramit, joita useimmat perinteiset puutarhojen krookukset ovat. Niiden kukkavarsi on pidempi ja kukka kookkaampi kuin luonnonlajeilla, tosin onhan aito kevätsahramikin luonnonlaji Euroopan vuoristojen niityiltä. Monen muun krookuksen tapaan on myös kevätsahramilla luonnossa monia eri kukkavärejä. Jalostustyön tulos näkyy lajikkeiden laajassa väriskaalassa puhtaanvalkoisesta tumman violettiin, lisäksi on jännittävän raidallisia lajikkeita, joiden kukkien suonitus muistuttaa höyhentä – kuten jutun alkukuvan 'King of the Striped'. Keltainen kukkaväri puuttuu kevätsahramista kokonaan, sitä tarjoilevat onneksi monet muut krookuslajit.
Syksyn yllättäjä
Syksylläkin kukkii, nimittäin syyssahrami – ja maustesahrami, joka ei kokemukseni mukaan ehdi kukkaan meidän ilmastossamme. Toisin kuin syyssahrami, se kasvattaa ensin lehdet ja sitten vasta alkaa työntää kukkavarsia – ja siinä vaiheessa meillä on jo talvi.
Syyssahrami tekee onneksi ensin kukat, lehdet tulevat vasta keväällä. Niiden kanssa tein alussa sen virheen, että istutin mukuloita vaahteroiden lähelle: kukat lähes hukkuivat lehtien alle. Hentoiset krookuksenvarret katkeilevat helposti syystuulen viskoessa kookkaita lehtiä niiden päälle. Sittemmin istutin syyssahrameita niitylle ja mäntyjen alle, jossa neulaskate on huomattavasti maltillisempi.

Anna keväisen kukkaniityn sipulikukkien lakastuttaa lehtensä ennen kuin leikkaat nurmikon, siis vasta keskikesällä.
Hoito
Edellissyksyn lehdet ja saksitut perennanvarret ovat kuitenkin hyvää katetta krookuksille, sillä ne muuttuvat pian ravinteikkaaksi mullaksi. On vain huolehdittava, että matalat kevätkukat pääsevät valoon karikekerroksen läpi – se ei saa olla liian paksu.
Jotta ravinteet kulkeutuvat takaisin mukulaan ensi vuoden kukintaa varten, on krookustenkin kohdalla tärkeää antaa lehtien pysyä vihreinä mahdollisimman pitkään ja leikata nurmikko niiden kasvupaikalta vasta lehtien lakastuttua. Mikäli haluat lannoittaa krookuksia, tee se keväällä, kun ne ovat kasvuvaiheessa ja juuret imevät aktiivisesti ravinteita maasta.
Osa krookuksista, etenkin villit luonnonmuodot, lisääntyvät nopeasti sekä sivumukuloilla että siemenillä. On mahdollista, että siementaimien joukkoon ilmestyy erilaisia kuin emotaimi, mikäli puutarhaan on istutettu erilaisia krookuksia. Onkin jännittävää tutkia, millaisia uusia sipulikukkia puutarhaan keväisin avautuu – olisiko joukossa kenties jokin ennennäkemätön yksilö?








