• Viiniköynnös Hazaine Sladkii

Viiniköynnös Hazaine Sladkii

(Vitis vinifera x amurensis)

Tuotenro: 62416, Pakkauskoko: 1 kpl

Toimitusaika:

Hinta: 0,00 € 0

Ei tällä hetkellä myynnissä.

Makutestivoittaja, erinomainen viinirypäle!
´Hazaine Sladkii´ on voimakaskasvuinen ja useita makutestejä voittanut aitoviiniköynnöksen ja amurinviinin risteymä. Erittäin hyvä lajike esim. viininvalmistukseen. Viihtyy ja tuottaa satoa lämpimällä ja aurinkoisella paikalla tai kasvihuoneessa. Violetit, keskikokoiset rypäleet. Hyvä talvenkesto. Toimituskorkeus 60-70 cm.

Kukinta: kesäkuu
Satokausi: elo-syyskuu
Kasvukorkeus: 4-8 metriä
Kasvupaikka: aurinkoinen
Vyöhykkeille: I-III

Pakkaus sisältää yhden 3 litran astiataimen.

Tuotantomaa Suomi.

Lue blogipostaukset Viiniköynnös tuo iloa myös ruukussa ja Makean maukkaat viinirypäleet omasta puutarhasta
 

Hoito-ohjeet

  • Viiniköynnös

    (Vitis spp.)

     

    Viiniköynnös istutetaan ulos vasta yöpakkasten mentyä. Sitä voi säilyttää ennen ulos istuttamista esim. valoisalla ikkunalla. Parhaiten kasvatus onnistuu kasvihuoneessa tai lasitetulla parvekkeella mielellään aurinkoisella seinustalla. Paras kasvualusta viiniköynnökselle on ravinteikas, humuspitoinen ja vettäläpäisevä hiekkamultamaa. Latvialaiset lajikkeet, kuten ´Zilga´, ´Spulga´ ja ´Sukribe´ sekä venäläiset ´Jubileinaja Novgoroda´ ja ´Hazaine Sladkii´ viihtyvät hieman happamammassa kasvualustassa, läntisille muodoille, kuten esim. Somerset Seedless -lajikkeelle, sopii reilusti kalkittu multa. Multakerroksen tulee olla vähintään 50 cm syvä. Sopiva istutusväli on noin metrin.

    Taimet istutetaan noin 5 cm entistä istutuskohtaa syvemmälle, ja ne olisi hyvä tukea säleiköllä tai tukikepein. Taimeen jätetään vain kaksi voimakkainta versoa ja loput poistetaan. Istutuksen yhteydessä ja yleensäkin keväisin on varottava vahingoittamasta tainta. Vaurioituneen kohdan mahlavuoto on keväällä niin voimakasta, että se heikentää kasvuunlähtöä. Vaurioituneeseen kohtaan voi sivellä suojaavaa haavanhoitoainetta, jota saa puutarhaliikkeistä.

    Viiniköynnöstä voi viljellä myös ruukuissa esimerkiksi parvekkeella. Sopiva ruukun koko on noin 8-20 litraa. Ruukun pohjassa tulee olla reikä, josta ylimääräinen vesi pääsee valumaan ulos. Istutusmullaksi käy tavallinen ruukkumulta, johon sekoitetaan hiekkaa. Viiniköynnöstä kastellaan ja lannoitetaan kohtuullisesti kerrallaan mutta usein. Lannoitteeksi soveltuvat parhaiten humuspitoiset luonnonlannoitteet, esimerkiksi marja- ja hedelmäkasveille tarkoitetut lannoitteet, joissa ravinnesuhteet ovat kohdallaan satoa tuottavalle viiniköynnökselle. Liian typpipitoinen lannoitus kasvattaa turhaan köynnöstä sadon kustannuksella. Elokuussa viiniköynnös hyötyy typettömästä syyslannoituksesta, mikä vahvistaa kasvia talven varalle ja parantaa seuraavan vuoden kasvua ja satoa.

    LEIKKAAMINEN

    Oikea leikkaus ja hoito turvaa syksyn sadon. Leikkauksin myös muotoillaan kasvia. Viiniköynnöstä leikataan vain kesällä ja syksyllä, sillä kevätleikkaus saa versot vuotamaan liikaa. Terttujen alut muodostuvat keskikesällä, jolloin tehdään kasvuleikkaus. Kasvava verso leikataan poikki muutaman tertun jälkeen. Oikea leikkauskohta on viimeisen kukkatertun jälkeisen lehden yläpuolelta. Lehti jätetään suojaamaan rypäleterttua, antamaan lisävoimaa ja kasvattamaan rypäleet suurikokoisiksi. Jos leikkausta ei tehdä, taimien pituuskasvu vain jatkuu, eivätkä rypäletertut ehdi kypsyä.

    Leikkauksen jälkeen viiniköynnöksen lehtihangoista alkaa kasvaa "varasversoja", jotka on hyvä poistaa kokonaan. Viiniköynnöksen annetaan kasvattaa vain kaksi 1-2 metriä pitkää versoa. Tällöin köynnös jaksaa tuottaa satoa, eikä ylimääräinen energia mene lehtien kasvattamiseen. Leikkaamatta jätetty köynnös tuottaa lukumääräisesti paljon terttuja, mutta ne jäävät pieniksi ja heikkolaatuisiksi. Leikkaamaton köynnös on myös alttiimpi harmaahomeelle, koska versosto on silloin liian tiheä.

    SATO JA TALVEHTIMINEN

    Viiniköynnöksen terttuja kannattaa harventaa, jotta saadaan kypsiä viinirypäleitä. Sekä maassa että ruukussa kasvavien täyskasvuisten köynnösten annetaan kypsyttää vain 15-20 rypäleterttua. Viiniköynnös ei tuota satoa ensimmäisenä kesänä. Vain talvehtineista rungoista lähtevä kasvusto muodostaa hedelmiä. Latvialaiset ja venäläiset lajikkeet kuuluvat talvenkestävimpiin viiniköynnöksiin. ’Zilga’ on kestänyt reilusti yli -30 asteen pakkaset ja se menestyy vyöhykkeillä I-V. ´Spulga´ ja ’Sukribe’ ovat talvenkestäviä vyöhykkeillä I-II (III). ´Hazaine Sladkii´ talvehtii vyöhykkeillä I-III ja ´Jubileinaja Novgoroda´ vyöhykkeillä I-III (IV). 'Somerset Seedless' on talvehtinut vyöhykkeillä I-II (III), lumen suojissa saattaa menestyä pohjoisempanakin.

    Kevyt talvisuojaus voi olla tarpeen. Ensimmäisenä talvena kasvusto kannattaa suojata pakkasharsolla, säkkikankaalla, havuilla tms. suojalla. Suoja laitetaan maan jäätymisen aikoihin ja poistetaan keväällä vasta maan sulamisen myötä. Ruukussa kasvanut viiniköynnös viedään talveksi viileään, kellariin tai muuhun kylmään tilaan. Syksyllä tuleentumisen aikaan kastelua vähennetään niin, että kellariin nostettaessa kasvualusta on kuivahko. Liian märkä kasvualusta mädännyttää viiniköynnöksen juuriston. Varaston lämpötilan tulee olla mahdollisimman lähellä nollaa.

Hoito-ohjeet

  • Viiniköynnös

    (Vitis spp.)

     

    Viiniköynnös istutetaan ulos vasta yöpakkasten mentyä. Sitä voi säilyttää ennen ulos istuttamista esim. valoisalla ikkunalla. Parhaiten kasvatus onnistuu kasvihuoneessa tai lasitetulla parvekkeella mielellään aurinkoisella seinustalla. Paras kasvualusta viiniköynnökselle on ravinteikas, humuspitoinen ja vettäläpäisevä hiekkamultamaa. Latvialaiset lajikkeet, kuten ´Zilga´, ´Spulga´ ja ´Sukribe´ sekä venäläiset ´Jubileinaja Novgoroda´ ja ´Hazaine Sladkii´ viihtyvät hieman happamammassa kasvualustassa, läntisille muodoille, kuten esim. Somerset Seedless -lajikkeelle, sopii reilusti kalkittu multa. Multakerroksen tulee olla vähintään 50 cm syvä. Sopiva istutusväli on noin metrin.

    Taimet istutetaan noin 5 cm entistä istutuskohtaa syvemmälle, ja ne olisi hyvä tukea säleiköllä tai tukikepein. Taimeen jätetään vain kaksi voimakkainta versoa ja loput poistetaan. Istutuksen yhteydessä ja yleensäkin keväisin on varottava vahingoittamasta tainta. Vaurioituneen kohdan mahlavuoto on keväällä niin voimakasta, että se heikentää kasvuunlähtöä. Vaurioituneeseen kohtaan voi sivellä suojaavaa haavanhoitoainetta, jota saa puutarhaliikkeistä.

    Viiniköynnöstä voi viljellä myös ruukuissa esimerkiksi parvekkeella. Sopiva ruukun koko on noin 8-20 litraa. Ruukun pohjassa tulee olla reikä, josta ylimääräinen vesi pääsee valumaan ulos. Istutusmullaksi käy tavallinen ruukkumulta, johon sekoitetaan hiekkaa. Viiniköynnöstä kastellaan ja lannoitetaan kohtuullisesti kerrallaan mutta usein. Lannoitteeksi soveltuvat parhaiten humuspitoiset luonnonlannoitteet, esimerkiksi marja- ja hedelmäkasveille tarkoitetut lannoitteet, joissa ravinnesuhteet ovat kohdallaan satoa tuottavalle viiniköynnökselle. Liian typpipitoinen lannoitus kasvattaa turhaan köynnöstä sadon kustannuksella. Elokuussa viiniköynnös hyötyy typettömästä syyslannoituksesta, mikä vahvistaa kasvia talven varalle ja parantaa seuraavan vuoden kasvua ja satoa.

    LEIKKAAMINEN

    Oikea leikkaus ja hoito turvaa syksyn sadon. Leikkauksin myös muotoillaan kasvia. Viiniköynnöstä leikataan vain kesällä ja syksyllä, sillä kevätleikkaus saa versot vuotamaan liikaa. Terttujen alut muodostuvat keskikesällä, jolloin tehdään kasvuleikkaus. Kasvava verso leikataan poikki muutaman tertun jälkeen. Oikea leikkauskohta on viimeisen kukkatertun jälkeisen lehden yläpuolelta. Lehti jätetään suojaamaan rypäleterttua, antamaan lisävoimaa ja kasvattamaan rypäleet suurikokoisiksi. Jos leikkausta ei tehdä, taimien pituuskasvu vain jatkuu, eivätkä rypäletertut ehdi kypsyä.

    Leikkauksen jälkeen viiniköynnöksen lehtihangoista alkaa kasvaa "varasversoja", jotka on hyvä poistaa kokonaan. Viiniköynnöksen annetaan kasvattaa vain kaksi 1-2 metriä pitkää versoa. Tällöin köynnös jaksaa tuottaa satoa, eikä ylimääräinen energia mene lehtien kasvattamiseen. Leikkaamatta jätetty köynnös tuottaa lukumääräisesti paljon terttuja, mutta ne jäävät pieniksi ja heikkolaatuisiksi. Leikkaamaton köynnös on myös alttiimpi harmaahomeelle, koska versosto on silloin liian tiheä.

    SATO JA TALVEHTIMINEN

    Viiniköynnöksen terttuja kannattaa harventaa, jotta saadaan kypsiä viinirypäleitä. Sekä maassa että ruukussa kasvavien täyskasvuisten köynnösten annetaan kypsyttää vain 15-20 rypäleterttua. Viiniköynnös ei tuota satoa ensimmäisenä kesänä. Vain talvehtineista rungoista lähtevä kasvusto muodostaa hedelmiä. Latvialaiset ja venäläiset lajikkeet kuuluvat talvenkestävimpiin viiniköynnöksiin. ’Zilga’ on kestänyt reilusti yli -30 asteen pakkaset ja se menestyy vyöhykkeillä I-V. ´Spulga´ ja ’Sukribe’ ovat talvenkestäviä vyöhykkeillä I-II (III). ´Hazaine Sladkii´ talvehtii vyöhykkeillä I-III ja ´Jubileinaja Novgoroda´ vyöhykkeillä I-III (IV). 'Somerset Seedless' on talvehtinut vyöhykkeillä I-II (III), lumen suojissa saattaa menestyä pohjoisempanakin.

    Kevyt talvisuojaus voi olla tarpeen. Ensimmäisenä talvena kasvusto kannattaa suojata pakkasharsolla, säkkikankaalla, havuilla tms. suojalla. Suoja laitetaan maan jäätymisen aikoihin ja poistetaan keväällä vasta maan sulamisen myötä. Ruukussa kasvanut viiniköynnös viedään talveksi viileään, kellariin tai muuhun kylmään tilaan. Syksyllä tuleentumisen aikaan kastelua vähennetään niin, että kellariin nostettaessa kasvualusta on kuivahko. Liian märkä kasvualusta mädännyttää viiniköynnöksen juuriston. Varaston lämpötilan tulee olla mahdollisimman lähellä nollaa.