Kirsikka Varjomorelli

(Prunus cerasus)

Tuotenro: 63205, Pakkauskoko: 1 kpl

Toimitusaika: alkaen huhtikuun puolivälissä

Hinta: 0,00 0

Ei tällä hetkellä myynnissä.

Vanha, luotettava lajike!
Kirsikkapuut ovat viehättäviä hyöty- ja koristepuita myös pienemmissä puutarhoissa. Runsassatoinen ´Varjomorelli´ on nimensä mukaisesti morellityyppinen hapankirsikka. Suurehkot tai keskikokoiset, tummanpunaiset marjat ovat maultaan aromikkaat ja hapokkaat. Marjat soveltuvat parhaiten talouskäyttöön. Puu tulee aikaisin satoikään. Itsepölytteinen lajike, mutta ristipölytys parantaa satoa.
 
Kukinta: touko-kesäkuu
Satokausi: elo-syyskuu
Kasvukorkeus: n. 3 metriä
Kasvupaikka: aurinkoinen, puolivarjoinen
Vyöhykkeille: I-III

Toimitetaan 60-80 cm korkeana piiskataimena. Pakkaus sisältää yhden 3 litran astiataimen.

Tuotantomaa Suomi.
 

Hoito-ohjeet

  • Kirsikka

    (Prunus spp.)

    Kirsikkapuut sopivat yksittäispuiksi tai puuryhmäksi pensasryhmän reunalle ja varsinkin pienemmissä puutarhoissa myös koristepuiksi. Kesäkuussa kukkivat hapankirsikat (P. cerasus)  kasvavat enintään 5-8 metrin korkuisiksi puiksi. Suomessa kasvatetaan ensisijaisesti hapankirsikoita, jotka jaetaan kahteen ryhmään, vaaleisiin amarelleihin ja tummiin morelleihin. Hapankirsikoille suositellaan aina pölyttäjäpuuta.

    Makeakirsikat (Prunus avium) ovat suuri- ja tummamarjaisia ja melko hapottomia. Niillä on suuremmat alaspäin riippuvat lehdet. Lisäksi niiden kukinta ja syysväri on parempi kuin hapankirsikoilla. 

    KASVUPAIKKA JA ISTUTUS

    Kirsikat istutetaan aurinkoiselle kasvupaikalle. Maa ei saa olla liian savista eikä liian karkeaa. Paras maatyyppi on hiekkaperäinen, läpäisevä maa, jossa pohjavesi ei ole korkealla. Puut kasvavat kuivillakin maalajeilla, mutta kuivuudesta kärsivät kirsikat jäävät pienemmiksi. Kun istutetaan useampia kirsikkapuita vierekkäin, jätetään istutusetäisyydeksi 3-4 metriä. Istutuskuoppa kaivetaan niin suureksi, että juuret voivat levitä tasaisesti joka suuntaan. Kasvuunlähdön varmistamiseksi peruslannoitettuun kasvualustaan kannattaa sekoittaa turvetta, kompostimultaa ym. Kalkitus on tarpeen, jos maan pH on alle 6,5-7. Istutuksen yhteydessä kannattaa myös asettaa tukikeppi paikalleen. Lopuksi taimen juuret peitellään mullalla, maa tiivistetään kevyesti ja kastellaan hyvin.

    KASTELU JA LANNOITUS

    Kirsikka ei tarvitse kovin paljon hoitoa kasvaessaan sopivalla paikalla. Keväällä lannoitteeksi täysikasvuiselle puulle voi antaa typpivoittoista klooritonta moniravinnelannoitetta, elo-syyskuulla syyslannoitetta. Liian voimakas typpilannoitus heikentää puun talvenkestävyyttä. Kirsikka pitää myös tuhkasta.

    LEIKKAUS

    Kirsikkapuut eivät vaadi paljon leikkausta ja vasta vanhempia puita tarvitsee leikata. Leikkaukset suositellaan tehtäväksi aikaisin kevättalvella ehdottomasti ennen puun nestevirtauksen alkamista. Puusta poistetaan latvuksen sisältä voimakkaasti ylöspäin kasvavat suuret oksat. Näin puusta saadaan sisältä avoin ja kasvun painopistettä jakautumaan sivuille päin. Myös alle puolen metrin korkeudelta rungosta lähtevät oksat ja juurivesat poistetaan. Tavoitteena on leveälatvuksinen, melko matala pikku puu, josta marjat ovat kätevästi poimittavissa ja tarvittaessa myös suojattavissa marjoja syöviltä linnuilta.

    TAUDIT JA TUHOLAISET

    Kirsikalla yleistä kasvuhäiriötä, kumivuotoa aikaansaavia toimia ovat mm. väärään aikaan tehty leikkaus, pakkasvaurio, hyönteisvioitus ja ravinteiden puute. Kasvin oman nesteen ulosvirtaaminen aiheuttaa aina puun heikkenemistä.

    Kosteina kesinä kirsikkaa saattaa vaivata kuivuvia versoja aiheuttava versotauti, tai lehtiin pyöreitä, ruskeanpunaisia laikkuja, reikiä ja varisemista aiheuttava haulitauti. Saastuneet kasvinosat poistetaan ja hävitetään polttamalla. Kirsikan yleisintä tuholaista kirsikkakirvaa torjutaan ruiskuttamalla taimi ennen silmujen puhkeamista parafiiniöljyllä tai ennen kukintaa huolellisesti esim. pyretriinillä. Talveksi kirsikat kannattaa suojata myös jäniksiltä ja myyriltä verkoin ja rungonsuojuksin.

Hoito-ohjeet

  • Kirsikka

    (Prunus spp.)

    Kirsikkapuut sopivat yksittäispuiksi tai puuryhmäksi pensasryhmän reunalle ja varsinkin pienemmissä puutarhoissa myös koristepuiksi. Kesäkuussa kukkivat hapankirsikat (P. cerasus)  kasvavat enintään 5-8 metrin korkuisiksi puiksi. Suomessa kasvatetaan ensisijaisesti hapankirsikoita, jotka jaetaan kahteen ryhmään, vaaleisiin amarelleihin ja tummiin morelleihin. Hapankirsikoille suositellaan aina pölyttäjäpuuta.

    Makeakirsikat (Prunus avium) ovat suuri- ja tummamarjaisia ja melko hapottomia. Niillä on suuremmat alaspäin riippuvat lehdet. Lisäksi niiden kukinta ja syysväri on parempi kuin hapankirsikoilla. 

    KASVUPAIKKA JA ISTUTUS

    Kirsikat istutetaan aurinkoiselle kasvupaikalle. Maa ei saa olla liian savista eikä liian karkeaa. Paras maatyyppi on hiekkaperäinen, läpäisevä maa, jossa pohjavesi ei ole korkealla. Puut kasvavat kuivillakin maalajeilla, mutta kuivuudesta kärsivät kirsikat jäävät pienemmiksi. Kun istutetaan useampia kirsikkapuita vierekkäin, jätetään istutusetäisyydeksi 3-4 metriä. Istutuskuoppa kaivetaan niin suureksi, että juuret voivat levitä tasaisesti joka suuntaan. Kasvuunlähdön varmistamiseksi peruslannoitettuun kasvualustaan kannattaa sekoittaa turvetta, kompostimultaa ym. Kalkitus on tarpeen, jos maan pH on alle 6,5-7. Istutuksen yhteydessä kannattaa myös asettaa tukikeppi paikalleen. Lopuksi taimen juuret peitellään mullalla, maa tiivistetään kevyesti ja kastellaan hyvin.

    KASTELU JA LANNOITUS

    Kirsikka ei tarvitse kovin paljon hoitoa kasvaessaan sopivalla paikalla. Keväällä lannoitteeksi täysikasvuiselle puulle voi antaa typpivoittoista klooritonta moniravinnelannoitetta, elo-syyskuulla syyslannoitetta. Liian voimakas typpilannoitus heikentää puun talvenkestävyyttä. Kirsikka pitää myös tuhkasta.

    LEIKKAUS

    Kirsikkapuut eivät vaadi paljon leikkausta ja vasta vanhempia puita tarvitsee leikata. Leikkaukset suositellaan tehtäväksi aikaisin kevättalvella ehdottomasti ennen puun nestevirtauksen alkamista. Puusta poistetaan latvuksen sisältä voimakkaasti ylöspäin kasvavat suuret oksat. Näin puusta saadaan sisältä avoin ja kasvun painopistettä jakautumaan sivuille päin. Myös alle puolen metrin korkeudelta rungosta lähtevät oksat ja juurivesat poistetaan. Tavoitteena on leveälatvuksinen, melko matala pikku puu, josta marjat ovat kätevästi poimittavissa ja tarvittaessa myös suojattavissa marjoja syöviltä linnuilta.

    TAUDIT JA TUHOLAISET

    Kirsikalla yleistä kasvuhäiriötä, kumivuotoa aikaansaavia toimia ovat mm. väärään aikaan tehty leikkaus, pakkasvaurio, hyönteisvioitus ja ravinteiden puute. Kasvin oman nesteen ulosvirtaaminen aiheuttaa aina puun heikkenemistä.

    Kosteina kesinä kirsikkaa saattaa vaivata kuivuvia versoja aiheuttava versotauti, tai lehtiin pyöreitä, ruskeanpunaisia laikkuja, reikiä ja varisemista aiheuttava haulitauti. Saastuneet kasvinosat poistetaan ja hävitetään polttamalla. Kirsikan yleisintä tuholaista kirsikkakirvaa torjutaan ruiskuttamalla taimi ennen silmujen puhkeamista parafiiniöljyllä tai ennen kukintaa huolellisesti esim. pyretriinillä. Talveksi kirsikat kannattaa suojata myös jäniksiltä ja myyriltä verkoin ja rungonsuojuksin.