Syysleimuni voivat huonosti ja niissä on valkoista hometta. Mikä tauti on kyseessä?

Syysleimujen (Phlox paniculata) lajikkeet ovat pitkälle jalostettuja ryhmäperennoja, jotka tarvitsevat säännöllistä hoitoa terveen ja rehevän kasvun sekä runsaan kukinnan takaamiseksi. Puolivarjoisalla kasvupaikalla syysleimut kasvavat usein paremmin kuin suorassa auringonpaahteessa ja kukinta jatkuu pidempään.

Syysleimuja voi etenkin lämpiminä ja kuivina kesinä vaivata leimunhärmä. Se näkyy lehdissä ja versoissa valkeana tai vaaleanharmaana, jauhomaisena sienirihmastona. Saastuneet lehdet kellastuvat ja kuihtuvat. Kukista tulee likaisen harmaita ja koko kasvusto näyttää ränsistyneelle. 

Sienitautien itiöitä on aina ilmassa, mutta terveet, vahvakasvuiset ja vastustuskykyiset leimut eivät yleensä infektoidu. Syysleimut viihtyvät luonnostaan tuoreessa maassa, joten usein härmätartunnan syy on liian kuivassa kasvualustassa. Etenkin kovin paahteiset kasvupaikat altistavat leimut härmälle. Myös ravinteiden puute ja toisaalta liian voimakas typpilannoitus sekä liian tiheä, pitkään kosteana pysyvä kasvusto antaa härmälle otolliset elinolosuhteet. Härmä leviää kosteassa kasvustossa parhaiten, joten tarvittaessa syysleimut kastellaan niin aikaisin päivällä tai aamulla, että kasvusto ehtii kuivua yöksi. Kuivina kesinä kasvualustan perusteellinen kastelu pari kertaa viikossa ehkäisee härmää tehokkaasti.

Härmää voi torjua kasvinsuojeluaineilla välittömästi oireiden ilmestyttyä. Ruiskutuksia voi joutua tekemään useaan otteeseen. Härmäiset kasvinosat voi myös polttaa tai haudata maahan vähintään 20 cm syvyyteen.

Parhaat keinot ennaltaehkäistä leimunhärmää ovat siis puolivarjoisa kasvupaikka, tuore tai kosteahko maa, tasapainoinen lannoitus sekä kasvuston pitäminen ilmavana.