Saskatoon

eli MARJATUOMIPIHLAJA

(Amelanchier alnifolia)


Pitkäikäinen ja pystykasvuinen saskatoon on helppohoitoinen marjakasvi ja koristepensas, joka sopii myös aidanteeksi näyttävän punakeltaisine syysväreineen. Touko-kesäkuussa sitä koristavat valkoiset, tuoksuvat kukkatertut ja heinä-elokuun vaihteessa kypsyvät mustikkamaiset marjat.

Saskatoonin marjojen aromia on verrattu manteliin, kirsikkaan tai mustikkaan. Marjat ovat hyviä flavonoidien ja fenolihappojen lähteitä. Marjoja voidaan käyttää tuoreena, kuivattuna tai erityisen hyvin pakastettuna, koska niiden rakenne tai ulkonäkö ei kärsi pakastamisesta. Marjat sopivat myös leivontaan, hillon, hyytelön, mehun ja viinin valmistukseen. Voimakkaimmillaan marjan maku tulee esiin mehussa.

Itsepölytteinen saskatoon alkaa tuottaa satoa kolmantena kesänä istutuksesta, satomäärä on 1-1,5-kertainen esim. herukkaan verrattuna ja satoikää kestää jopa 30 vuotta. Saskatoon menestyy lajikkeesta riippuen vyöhykkeillä I-VI.

ISTUTUS

Saskatoon viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla, jonka on oltava kosteahko, mutta vesi ei saa siinä kuitenkaan seisoa. Multavat hieta- ja moreenimaat ovat kasvatukseen parhaita. Istutuksen yhteydessä kasvualustaa voi lannoittaa kompostilla tai puutarhan seoslannoitteella. Marjantuotantoon sopiva taimiväli on 60-70 cm ja riviväli 3-5 metriä, koska marjojen kypsyessä oksat taipuvat marjojen painosta ja rivivälit menevät helposti tukkoon. Taimet istutetaan n. 5 cm entistä istutussyvyyttä syvemmälle. Haaroittuneet taimet eivät tarvitse istutusleikkausta.

HOITO

Rikkakasvien torjunnasta huolehditaan varsinkin taimivaiheessa. Lannoitukseen voidaan käyttää normaaleja moniravinnelannoitteita, mutta runsasmultaisilla kasvupaikoilla on varottava liiallista typpilannoitusta, jottei kasvusto rehevöidy ja marjojen tuotanto kärsi. Rastaiden torjunta satoaikaan pelättimin tms. on tarpeen. Marjatuomipihlaja ei kaipaa leikkausta, mutta sietää sitä hyvin. Kuivuneet ja vioittuneet oksat kannattaa poistaa varhain keväällä ja iäkkäämpien taimien vanhimpia versoja poistetaan pikkuhiljaa vuosittain.