Omenapuitamme on vaivannut vuosien saatossa pihlajanmarjakoi, muumiotauti ja omenarupi. Voiko niiden torjumiseksi tehdä mitään ja miten saastuneet hedelmät olisi hävitettävä?

Pihlajanmarjakoi on omenan tuholaisista ehkä harmillisin, sillä se pilaa hedelmälihan ruskeilla käytävillään. Pihlajanmarjakoin esiintyminen vaihtelee vuosittain, riippuen pihlajanmarjojen tarjonnasta. Koi munii omenan raakileiden pinnalle. Nuorimmat ja pienimmät omenapuut voi peittää harsolla kukinnan päätyttyä. Tällä estetään koin pääsy munimaan. Suuremmat omenapuut voi ruiskuttaa kasvinsuojeluaineella kun toukat ovat vielä raakileiden pinnalla.

Omenarupi aiheuttaa tummia rupisia laikkuja omenan kuoreen. Muutama laikku ei vielä pilaa koko omenaa. Omenarupi leviää keväällä maahan pudonneista lehdistä. Lehdet kannattaakin hävittää jo syksyllä kompostoimalla tai silppuamalla ne ruohonleikkurilla, jonka jälkeen silppu peitetään sopivalla katteella.

Muumiotauti on lämpimässä ja kosteassa viihtyvä sienitauti, joka aiheuttaa pehmeitä, ruskeita ja mätäneviä laikkuja. Tauti iskee hedelmään pinnan vioitusten kautta. Tästä syystä muumiotautia esiintyy usein omenaruven vaivaamissa hedelmissä. Hedelmän pintaan kasvaa vaaleita itiöpesäkkeitä, jotka talvehtivat. Omenapuun pitäminen ilmavana vähentää taudin esiintymistä eli hoitoleikkauksista on hyvä pitää huolta. Muumio-omenat kannattaa hävittää taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Omenat voi hävittää esimerkiksi kaivamalla ne syvälle maahan, polttamalla, tai kompostoimalla. Tauti-itiöt kuolevat kun kompostointi jatkuu riittävän pitkään tarpeeksi lämpimissä olosuhteissa. Maahan pudonneet omenat voi myös peittää jollakin katteella, jolloin vähennetään itiöiden leviämistä.