Kirsikka Varjomorelli

Kirsikka Varjomorelli
Ei tällä hetkellä myynnissä
Toivo myyntiin
Vanha, luotettava lajike.
Tuotenumero 62205
Tieteellinen nimi Prunus cerasus
Pakkauskoko 1 kpl

Kirsikkapuut sopivat yksittäispuiksi tai puuryhmäksi pensasryhmän reunalle. Varsinkin pienemmissä puutarhoissa kirsikat sopivat myös koristepuiksi. Runsassatoinen ´Varjomorelli´ on nimensä mukaisesti morellityyppinen hapankirsikka. Suurehkot tai keskikokoiset, tummanpunaiset marjat ovat maultaan aromikkaat ja hapokkaat. Marjat soveltuvat parhaiten talouskäyttöön. Puu tulee aikaisin satoikään. Itsepölytteinen lajike, mutta ristipölytys parantaa satoa.

Kukinta: touko-kesäkuu
Satokausi: elo-syyskuu
Kasvukorkeus: n. 3 metriä
Kasvupaikka: aurinkoinen, puolivarjoinen
Vyöhykkeille: I-II (III)

KIRSIKKA

(Prunus spp.)

 

Kirsikkapuut sopivat yksittäispuiksi tai puuryhmäksi pensasryhmän reunalle ja varsinkin pienemmissä puutarhoissa myös koristepuiksi. Kesäkuussa kukkivat hapankirsikat (P. cerasus)  kasvavat enintään 5-8 metrin korkuisiksi puiksi. Suomessa kasvatetaan ensisijaisesti hapankirsikoita, jotka jaetaan kahteen ryhmään, vaaleisiin amarelleihin ja tummiin morelleihin. Hapankirsikoille suositellaan aina pölyttäjäpuuta.

´Arttula´ on Lapinlahdelta kotoisin oleva, lievähappoinen, makeahko, amarellityyppinen kirsikka. Osittain itsepölyttyvä, sato paranee toisen lajikkeen pölyttäessä. Tuorekäyttöön. Menestyy vyöhykkeillä I-IV(V).

´Fanal´ on morellityyppinen kirsikka. Se on täysin itsepölytteinen, kestävä, runsassatoinen ja satoa saa jo parin vuoden kuluttua istutuksesta. Marjat ovat suuret ja ruskeanpunaiset. Menestyy vyöhykkeillä I-III.

´Huvimaja´ on itsepölytteinen ja talvenkestävä amarellityyppinen kirsikka. Kirkkaanpunaiset ja makeahkot marjat kypsyvät elo-syyskuussa. Huvimaja on satoikäinen jo 3-4-vuotiaana ja se menestyy vyöhykkeillä I-IV.

´Latvian Matala´ on matalakasvuinen morellityyppinen pensaskirsikka. Se kasvaa vain n. 2 metrin korkuiseksi ja 1,5 metriä leveäksi. Marjat kypsyvät erittäin aikaisin, jo heinäkuussa. Suurehkot marjat ovat happamanimeliä, ei karvasta jälkimakua. Itsepölytteinen. Menestyy vyohykkeillä I-IV (V).

´Molodjozhnaja´ on alkuperältään venäläinen, morellityyppinen ja matalakasvuinen pensaskirsikka. Heinäkuun loppupuolella kypsyvät tummanpunaiset hedelmät ovat suurehkoja ja mehukkaita. Maku on hapankirsikalle tyypillinen happamanmakea. Itsepölytteinen sekä hyvä pölyttäjä muille hapankirsikoille. Menestymisvyöhykkeet I-IV (V).

´Pihtipudas´ on amarellityyppinen, makeamarjainen maatiaislajike. Tuore- ja talouskäyttöön. Menestymisvyöhyke I-IV.

Alkuperältään venäläinen ´Pohjolan Helmi´ on kestävä ja matalakasvuinen pensaskirsikka. Sato kypsyy elo-syyskuussa. Kiiltävän tummanpunaiset marjat ovat mehukkaita. Talvehtii vyöhykkeillä I-IV (V).

´Sikkolan Kuulasmarja´ on amarellityyppinen maatiaislajike. Se on makeamarjainen, tuore- ja talouskäyttöön sopiva lajike. Itsepölytteinen, mutta runsaampi sato saadaan toisen lajikkeen pölyttäessä. Runsas sato kypsyy aikaisin elokuun lopulla. Menestymisvyöhyke I-IV (V).

´Suklaakirsikan´ tummien marjojen maku vivahtaa manteliin. Pensasmainen kasvutapa, jää 1,5-2 metrin korkuiseksi. Sato kypsyy jo elokuun alussa. Itsepölytteinen. Antaa satoa jo nuorena. Talvehtii vyöhykkeillä I-IV (V).

Runsassatoinen `Varjomorelli´ on nimensä mukaisesti morellityyppinen hapankirsikka. Suurehkot tai keskikokoiset tummanpunaiset marjat ovat maultaan aromikkaat ja hapokkaat. Marjat soveltuvat parhaiten talouskäyttöön. Lajike suosii parhaiten lievästi varjoista kasvupaikkaa, missä kasvualusta ei pääse kuivumaan kesähelteillä. Puu tulee aikaisin satoikään. Itsepölytteinen lajike.Talvehtii vyöhykkeillä I-III

 

Makeakirsikat (Prunus avium) ovat suuri- ja tummamarjaisia ja melko hapottomia. Niillä on suuremmat alaspäin riippuvat lehdet. Lisäksi niiden kukinta ja syysväri on parempi kuin hapankirsikoilla. 

´Leningradin Musta´ on nimensä mukaan kotoisin Leningradin eli nykyisen Pietarin alueelta. Puu on on isokokoinen ja tukeva. Makeat marjat ovat keskikokoisia ja tummanpunaisia, melkein mustia. Sato kypsyy heinäkuun lopulla. Tarvitsee pölyttäjän. Talvehtii vyöhykkeillä I-III (IV).

Virolainen ´Meelika´ tuottaa satoa heinäkuussa. Hedelmät ovat tummanpunaisia, mehukkaita ja makean aromikkaita. Sato paranee ristipölytyksestä. Talvenkestävä vyöhykkeillä I-II (III).

 

KASVUPAIKKA JA ISTUTUS

Kirsikat istutetaan aurinkoiselle kasvupaikalle. Maa ei saa olla liian savista eikä liian karkeaa. Paras maatyyppi on hiekkaperäinen, läpäisevä maa, jossa pohjavesi ei ole korkealla. Puut kasvavat kuivillakin maalajeilla, mutta kuivuudesta kärsivät kirsikat jäävät pienemmiksi. Kun istutetaan useampia kirsikkapuita vierekkäin, jätetään istutusetäisyydeksi 3-4 metriä. Istutuskuoppa kaivetaan niin suureksi, että juuret voivat levitä tasaisesti joka suuntaan. Kasvuunlähdön varmistamiseksi peruslannoitettuun kasvualustaan kannattaa sekoittaa turvetta, kompostimultaa ym. Kalkitus on tarpeen, jos maan pH on alle 6,5-7. Istutuksen yhteydessä kannattaa myös asettaa tukikeppi paikalleen. Lopuksi taimen juuret peitellään mullalla, maa tiivistetään kevyesti ja kastellaan hyvin.

KASTELU JA LANNOITUS

Kirsikka ei tarvitse kovin paljon hoitoa kasvaessaan sopivalla paikalla. Keväällä lannoitteeksi täysikasvuiselle puulle voi antaa typpivoittoista klooritonta moniravinnelannoitetta, elo-syyskuulla syyslannoitetta. Liian voimakas typpilannoitus heikentää puun talvenkestävyyttä. Kirsikka pitää myös tuhkasta.

LEIKKAUS

Kirsikkapuut eivät vaadi paljon leikkausta ja vasta vanhempia puita tarvitsee leikata. Leikkaukset suositellaan tehtäväksi aikaisin kevättalvella ehdottomasti ennen puun nestevirtauksen alkamista. Puusta poistetaan latvuksen sisältä voimakkaasti ylöspäin kasvavat suuret oksat. Näin puusta saadaan sisältä avoin ja kasvun painopistettä jakautumaan sivuille päin. Myös alle puolen metrin korkeudelta rungosta lähtevät oksat ja juurivesat poistetaan. Tavoitteena on leveälatvuksinen, melko matala pikku puu, josta marjat ovat kätevästi poimittavissa ja tarvittaessa myös suojattavissa marjoja syöviltä linnuilta.

TAUDIT JA TUHOLAISET

Kirsikalla yleistä kasvuhäiriötä, kumivuotoa aikaansaavia toimia ovat mm. väärään aikaan tehty leikkaus, pakkasvaurio, hyönteisvioitus ja ravinteiden puute. Kasvin oman nesteen ulosvirtaaminen aiheuttaa aina puun heikkenemistä.

Kosteina kesinä kirsikkaa saattaa vaivata kuivuvia versoja aiheuttava versotauti, tai lehtiin pyöreitä, ruskeanpunaisia laikkuja, reikiä ja varisemista aiheuttava haulitauti. Saastuneet kasvinosat poistetaan ja hävitetään polttamalla. Kirsikan yleisintä tuholaista kirsikkakirvaa torjutaan ruiskuttamalla taimi ennen silmujen puhkeamista parafiiniöljyllä tai ennen kukintaa huolellisesti esim. pyretriinillä tai malationilla. Talveksi kirsikat kannattaa suojata myös jäniksiltä ja myyriltä verkoin ja rungonsuojuksin.